Ensi syksynä lähtee käyntiin kokeilu, jossa korkeakoulut voivat periä maksuja ETA-alueen ulkopuolisilta opiskelijoilta ylemmistä tutkinnoista. Suunta on ehdottomasti oikea, vaikka toimenpiteet ovatkin liian vähäiset. Kokeilulla halutaan selvittää, millaisia vaikutuksia lukukausimaksuilla olisi opiskelijamääriin ja muihin tekijöihin.
On korkea aika, että Suomessa otettaisiin käyttöön lukukausimaksut ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille. Nykyinen malli houkuttelee kasvavaa joukkoa opiskelijoita – erityisesti kiinalaisia – jotka tulevat ottamaan ilmaisen koulutuksen suomalaisten veronmaksajien kustannuksella. Kyse ei ole pelkästään julkisesta taloudesta, vaan myös oikeudenmukaisuudesta.
Toinen kysymys on se, pitäisikö lukukausimaksut ulottaa myös muihin ulkomaalaisiin. On hullunkurista, että toisesta EU-maasta tuleva opiskelija ei maksa opinnoistaan mitään (ja voi jopa nostaa suomalaista opintotukea). Koulutuksen huomattavat kulut lankeavat suomalaisen veronmaksajan niskaan. Suurin osa ulkomaalaisista opiskelijoista palaa nopeasti kotimaahansa.
Opiskelin itse juristin tutkinnon Englannissa samalla periaatteella. Lukukausimaksut olivat tuolloin vain runsaat 1200 puntaa vuodessa – eli käytännössä ei mitään. Kyllä, käytin järjestelmää hyväkseni. Se vain todistaa, että järjestelmä on huono.
Valitettavasti ETA-maat eivät EU-sääntelyn vuoksi saa “syrjiä” muista maista tulevia opiskelijoita, joten lukukausimaksujen pitää olla samat kuin kotimaan opiskelijoiden. Säännöksen kriittinen analyysi johtaa kysymään, mihin EU-lainsäätäjien logiikka on kadonnut.
Mikäli ETA-alueella jatketaan, ainut kestävä ratkaisu on palauttaa lukukausimaksut kaikille opiskelijoille. Siihen olisi muutenkin syytä jo kansallisesti. Lukukausimaksut tehostaisivat opiskelua, parantaisivat yliopistojen rahoitusta ja tervehdyttäisivät nuorten asenteita opiskelua kohtaan.
Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio onkin määrätietoisesti kannattanut lukukausimaksuja. Hän on esimerkiksi ehdottanut noin 3 000 euron maksua vuodessa.
Tosin parempiakin malleja on olemassa. Tutkija Jussi Kivistö kannattaa tulosidonnaisten valtionlainojen mallia, jossa Australia on edelläkävijä.
“Opiskelija maksaa lukukausimaksunsa valmistumisen jälkeen erillisenä verona, joka on 4-8 prosenttia tuloista. Australiassa vuosimaksut ovat opintoalasta riippuen 2 400-5 000 euroa vuodessa, joten opinnot on maksettu noin 8-12 vuodessa.”
Myös oikeudenmukaisuusnäkökulmasta lukukausimaksut olisivat aiheellisia – vastoin yleisiä myyttejä.
Ylempien toimihenkilöiden ja yrittäjien jälkeläiset ovat suurimmat sosioekonomiset ryhmät Suomen yliopisto-opiskelijoiden joukossa. Heitä hakeutuu korkeakoulutukseen miltei kaksi kertaa enemmän verrattuna siihen, mikä on ryhmän suhteellinen osuus koko väestöstä. Työväestön jälkeläiset ovat aliedustettuina.
Ylimmät sosiaaliryhmät ovat yliedustettuina statusaloilla kuten oikeustieteessä, teknillisellä alalla, kauppa- ja taloustieteissä, lääketieteessä ja farmasia-alalla.
