Lasten hyväksikäyttö: haaste kirkolle ja yhteiskunnalle

Katolisen kirkon piiristä löytyneet hyväksikäyttötapaukset ovat herättäneet keskustelua viime aikoina. Olen katolilaisena kärsinyt suuresti näiden skandaalien vuoksi. Toisaalta häpeän tekoihin syyllistyneitä kirkon palvelijoita ja toivon, että uhrien hyväksi tehtäisiin kaikki mahdollinen. Toisaalta en voi olla harmistumatta tiedotusvälineiden syyllistymisestä ylilyönteihin ja mustamaalaamiseen.

Ongelma on tärkeä ja vaikea. Siihen pitää puuttua rohkeasti ja kovalla kädellä. On tärkeää, että asiasta puhutaan. Mutta on puhuttava asioiden oikeilla nimillä. Vakavat asiat vaativat vakavaa keskustelua. Se edellyttää objektiivisuutta, faktojen huolellista selvittämistä ja henkilöiden oikeudenmukaista kohtelemista.

Sen vuoksi olen yrittänyt muodostaa ongelmasta kokonaiskäsityksen. Johtopäätökset ovat osittain yllättäviä. Tapaukset ovat pääosin 30-50 vuotta vanhoja ja monet niistä on käsitelty jo aikanaan. 1990-luvulta lähtien ongelmaan on kirkossa puututtu; tänä päivänä kirkko on ehkä kaikkein turvallisin paikka lapsille. Arviolta yli 99 % tapauksista sattuu kirkon ulkopuolella. Salailuväitteet ovat osittain harhaanjohtavia; syytökset paavia vastaan ovat vailla perustaa. Totuus voi olla tarua – ja tiedotusvälineiden mielikuvamaalailua – ihmeellisempää.

Luonnollisesti voin erehtyä, joten otan mielelläni vastaan palautetta. Toivon, että oheinen yhteenveto auttaa herättämään vilpitöntä keskustelua tästä vakavasta ja ajankohtaisesta haasteesta. Artikkelin lopussa on viitteitä eri lähteisiin.

Hyvaksikayton_haaste_uusi.pdf (päivitetty 27.4.2010)



%d bloggers like this: