Miksi sääntely epäonnistuu?

Kriisit johtavat aina lisääntyvään sääntelyyn. Kuitenkin on lukuisia esimerkkejä siitä, että uusi sääntely ei ratkaise ongelmia ja saattaa jopa luoda uusia sellaisia.

Pidin aiheesta esitelmän Helsingin yliopiston Kansainvälisen talousoikeuden instituutissa otsikolla “Miksi sääntely epäonnistuu? Psykologisen taloustieteen näkökulma” (7.12.10).

Puheeni oli kommentti lainsäädäntöneuvos Ilkka Harjun erinomaiseen alustukseen “Finanssimarkkinoiden eurooppalaisen ja kotimaisen sääntelyn ajankohtaisia kysymyksiä”. Harjun kanssa suhtaudumme molemmat kriittisesti lisääntyvään sääntelyyn – erityisesti Brysselistä tulevaan sääntelytulvaan.

Alustuksessani väitin, että sääntelyn kasvun ja sen epäonnistumisen syynä on varsin usein kognitiopsykologia. Psykologiset vääristymät saavat lainsäätäjät ja regulaattorit yliarvioimaan omat kykynsä, toimimaan reaktiivisesti ja toistamaan samoja virheitä yhä uudelleen. Lisäksi sääntely on yleensä kognitiivisten rajoitteiden vuoksi odotettua kehnompaa.

Esitin viisi periaatetta, jolla psykologisten rajoitteiden aiheuttamia sääntelyvirheitä voitaisiin lievittää:

1) Vähemmän sääntelyä (tiukemmat ehdot, kapeammat valtuudet)

2) Yksinkertaisemmin (ei yritä ratkaista kaikkea; markkinaprosessien vahvistaminen)

3) Hitaammin (ei kriisien ja skandaalien nojalla)

4) Kriittisemmin (laajempi osallistuminen)

5) Paikallisemmin (myönteinen sääntelykilpailu!).

Esityksen pdf-kalvot ovat ladattavissa ohessa:

Miksi sääntely epäonnistuu? Psykologisen taloustieteen näkökulma



%d bloggers like this: