Archive for the 'Analyysi' Category

Lukukausimaksut: kyllä kiitos!

Ensi syksynä lähtee käyntiin kokeilu, jossa korkeakoulut voivat periä maksuja ETA-alueen ulkopuolisilta opiskelijoilta ylemmistä tutkinnoista. Suunta on ehdottomasti oikea, vaikka toimenpiteet ovatkin liian vähäiset. Kokeilulla halutaan selvittää, millaisia vaikutuksia lukukausimaksuilla olisi opiskelijamääriin ja muihin tekijöihin.

On korkea aika, että Suomessa otettaisiin käyttöön lukukausimaksut ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille. Nykyinen malli houkuttelee kasvavaa joukkoa opiskelijoita – erityisesti kiinalaisia – jotka tulevat ottamaan ilmaisen koulutuksen suomalaisten veronmaksajien kustannuksella. Kyse ei ole pelkästään julkisesta taloudesta, vaan myös oikeudenmukaisuudesta.

Toinen kysymys on se, pitäisikö lukukausimaksut ulottaa myös muihin ulkomaalaisiin. On hullunkurista, että toisesta EU-maasta tuleva opiskelija ei maksa opinnoistaan mitään (ja voi jopa nostaa suomalaista opintotukea). Koulutuksen huomattavat kulut lankeavat suomalaisen veronmaksajan niskaan. Suurin osa ulkomaalaisista opiskelijoista palaa nopeasti kotimaahansa.

Opiskelin itse juristin tutkinnon Englannissa samalla periaatteella. Lukukausimaksut olivat tuolloin vain runsaat 1200 puntaa vuodessa – eli käytännössä ei mitään. Kyllä, käytin järjestelmää hyväkseni. Se vain todistaa, että järjestelmä on huono.

Valitettavasti ETA-maat eivät EU-sääntelyn vuoksi saa “syrjiä” muista maista tulevia opiskelijoita, joten lukukausimaksujen pitää olla samat kuin kotimaan opiskelijoiden. Säännöksen kriittinen analyysi johtaa kysymään, mihin EU-lainsäätäjien logiikka on kadonnut.

Mikäli ETA-alueella jatketaan, ainut kestävä ratkaisu on palauttaa lukukausimaksut kaikille opiskelijoille. Siihen olisi muutenkin syytä jo kansallisesti. Lukukausimaksut tehostaisivat opiskelua, parantaisivat yliopistojen rahoitusta ja tervehdyttäisivät nuorten asenteita opiskelua kohtaan.

Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio onkin määrätietoisesti kannattanut lukukausimaksuja. Hän on esimerkiksi ehdottanut noin 3 000 euron maksua vuodessa.

Tosin parempiakin malleja on olemassa. Tutkija Jussi Kivistö kannattaa tulosidonnaisten valtionlainojen mallia, jossa Australia on edelläkävijä.

“Opiskelija maksaa lukukausimaksunsa valmistumisen jälkeen erillisenä verona, joka on 4-8 prosenttia tuloista. Australiassa vuosimaksut ovat opintoalasta riippuen 2 400-5 000 euroa vuodessa, joten opinnot on maksettu noin 8-12 vuodessa.”

Myös oikeudenmukaisuusnäkökulmasta lukukausimaksut olisivat aiheellisia – vastoin yleisiä myyttejä.

Ylempien toimihenkilöiden ja yrittäjien jälkeläiset ovat suurimmat sosioekonomiset ryhmät Suomen yliopisto-opiskelijoiden joukossa. Heitä hakeutuu korkeakoulutukseen miltei kaksi kertaa enemmän verrattuna siihen, mikä on ryhmän suhteellinen osuus koko väestöstä. Työväestön jälkeläiset ovat aliedustettuina.

Ylimmät sosiaaliryhmät ovat yliedustettuina statusaloilla kuten oikeustieteessä, teknillisellä alalla, kauppa- ja taloustieteissä, lääketieteessä ja farmasia-alalla.

Advertisements

Miksi sääntely epäonnistuu?

Kriisit johtavat aina lisääntyvään sääntelyyn. Kuitenkin on lukuisia esimerkkejä siitä, että uusi sääntely ei ratkaise ongelmia ja saattaa jopa luoda uusia sellaisia.

Pidin aiheesta esitelmän Helsingin yliopiston Kansainvälisen talousoikeuden instituutissa otsikolla “Miksi sääntely epäonnistuu? Psykologisen taloustieteen näkökulma” (7.12.10).

Puheeni oli kommentti lainsäädäntöneuvos Ilkka Harjun erinomaiseen alustukseen “Finanssimarkkinoiden eurooppalaisen ja kotimaisen sääntelyn ajankohtaisia kysymyksiä”. Harjun kanssa suhtaudumme molemmat kriittisesti lisääntyvään sääntelyyn – erityisesti Brysselistä tulevaan sääntelytulvaan.

Alustuksessani väitin, että sääntelyn kasvun ja sen epäonnistumisen syynä on varsin usein kognitiopsykologia. Psykologiset vääristymät saavat lainsäätäjät ja regulaattorit yliarvioimaan omat kykynsä, toimimaan reaktiivisesti ja toistamaan samoja virheitä yhä uudelleen. Lisäksi sääntely on yleensä kognitiivisten rajoitteiden vuoksi odotettua kehnompaa.

Esitin viisi periaatetta, jolla psykologisten rajoitteiden aiheuttamia sääntelyvirheitä voitaisiin lievittää:

1) Vähemmän sääntelyä (tiukemmat ehdot, kapeammat valtuudet)

2) Yksinkertaisemmin (ei yritä ratkaista kaikkea; markkinaprosessien vahvistaminen)

3) Hitaammin (ei kriisien ja skandaalien nojalla)

4) Kriittisemmin (laajempi osallistuminen)

5) Paikallisemmin (myönteinen sääntelykilpailu!).

Esityksen pdf-kalvot ovat ladattavissa ohessa:

Miksi sääntely epäonnistuu? Psykologisen taloustieteen näkökulma

Lasten hyväksikäyttö: haaste kirkolle ja yhteiskunnalle

Katolisen kirkon piiristä löytyneet hyväksikäyttötapaukset ovat herättäneet keskustelua viime aikoina. Olen katolilaisena kärsinyt suuresti näiden skandaalien vuoksi. Toisaalta häpeän tekoihin syyllistyneitä kirkon palvelijoita ja toivon, että uhrien hyväksi tehtäisiin kaikki mahdollinen. Toisaalta en voi olla harmistumatta tiedotusvälineiden syyllistymisestä ylilyönteihin ja mustamaalaamiseen.

Ongelma on tärkeä ja vaikea. Siihen pitää puuttua rohkeasti ja kovalla kädellä. On tärkeää, että asiasta puhutaan. Mutta on puhuttava asioiden oikeilla nimillä. Vakavat asiat vaativat vakavaa keskustelua. Se edellyttää objektiivisuutta, faktojen huolellista selvittämistä ja henkilöiden oikeudenmukaista kohtelemista.

Sen vuoksi olen yrittänyt muodostaa ongelmasta kokonaiskäsityksen. Johtopäätökset ovat osittain yllättäviä. Tapaukset ovat pääosin 30-50 vuotta vanhoja ja monet niistä on käsitelty jo aikanaan. 1990-luvulta lähtien ongelmaan on kirkossa puututtu; tänä päivänä kirkko on ehkä kaikkein turvallisin paikka lapsille. Arviolta yli 99 % tapauksista sattuu kirkon ulkopuolella. Salailuväitteet ovat osittain harhaanjohtavia; syytökset paavia vastaan ovat vailla perustaa. Totuus voi olla tarua – ja tiedotusvälineiden mielikuvamaalailua – ihmeellisempää.

Luonnollisesti voin erehtyä, joten otan mielelläni vastaan palautetta. Toivon, että oheinen yhteenveto auttaa herättämään vilpitöntä keskustelua tästä vakavasta ja ajankohtaisesta haasteesta. Artikkelin lopussa on viitteitä eri lähteisiin.

Hyvaksikayton_haaste_uusi.pdf (päivitetty 27.4.2010)