Archive Page 2

Pension reform talk in Rome

The Acton Institute’s Rome office recently organized an excellent event entitled Ethics, Aging, and the Coming Healthcare Challenge. The event was held at the Pontifical Lateran University on December 2, 2010. (That’s in Rome, but not exactly in Italy: the university is located in Vatican territory.)

They invited me to speak on pensions (or social security, as Americans would say). You can download my slides here:

“Pension Reform: Humanity and Community in Old Age Security”

Advertisements

Miksi sääntely epäonnistuu?

Kriisit johtavat aina lisääntyvään sääntelyyn. Kuitenkin on lukuisia esimerkkejä siitä, että uusi sääntely ei ratkaise ongelmia ja saattaa jopa luoda uusia sellaisia.

Pidin aiheesta esitelmän Helsingin yliopiston Kansainvälisen talousoikeuden instituutissa otsikolla “Miksi sääntely epäonnistuu? Psykologisen taloustieteen näkökulma” (7.12.10).

Puheeni oli kommentti lainsäädäntöneuvos Ilkka Harjun erinomaiseen alustukseen “Finanssimarkkinoiden eurooppalaisen ja kotimaisen sääntelyn ajankohtaisia kysymyksiä”. Harjun kanssa suhtaudumme molemmat kriittisesti lisääntyvään sääntelyyn – erityisesti Brysselistä tulevaan sääntelytulvaan.

Alustuksessani väitin, että sääntelyn kasvun ja sen epäonnistumisen syynä on varsin usein kognitiopsykologia. Psykologiset vääristymät saavat lainsäätäjät ja regulaattorit yliarvioimaan omat kykynsä, toimimaan reaktiivisesti ja toistamaan samoja virheitä yhä uudelleen. Lisäksi sääntely on yleensä kognitiivisten rajoitteiden vuoksi odotettua kehnompaa.

Esitin viisi periaatetta, jolla psykologisten rajoitteiden aiheuttamia sääntelyvirheitä voitaisiin lievittää:

1) Vähemmän sääntelyä (tiukemmat ehdot, kapeammat valtuudet)

2) Yksinkertaisemmin (ei yritä ratkaista kaikkea; markkinaprosessien vahvistaminen)

3) Hitaammin (ei kriisien ja skandaalien nojalla)

4) Kriittisemmin (laajempi osallistuminen)

5) Paikallisemmin (myönteinen sääntelykilpailu!).

Esityksen pdf-kalvot ovat ladattavissa ohessa:

Miksi sääntely epäonnistuu? Psykologisen taloustieteen näkökulma

Speaking on Pension Reform in Lithuania

Earlier this week I visited the capital of Lithuania in order to speak about pension (social security) reform. The topic is hotly debated in the country, as the state pension scheme is running a major deficit and there are strong disagreements on what is the right way forward.

There were two events, one in the morning with pension policy experts and representatives of various organizations. The other event was at Seimas (Lithuanian Parliament) with some politicians and members of the parliamentary committee on social security reform.

I am no expert on the Lithuanian pension system, but I suppose I was invited because I have written a small book on pension reform and published various articles on the topic. At these events I spoke generally about the different sources of old-age security, including savings, part-time work, the extended family, associations, charities, and the state.

I argued (as I have done more extensively elsewhere) that the optimal pension policy reinforces all of these options without monopolizing one solution to the detriment of the others. After my talk, there was a very interesting discussion on the nature of society and the proper role of the state. I hope I was able to offer some food for thought even though I could not help them solve the immediate crisis of the pension system.

The events were organized by the Lithuania Free Market Institute, which hosts a range of interesting public policy events. There are some photos on their webpage (the text is unfortunately in Lithuanian only):

http://www.lrinka.lt/index.php/meniu/renginiai/diskusija_socialinio_draudimo_sistemos_pertvarka/5710

(Terminological comment: following US usage, social security is often used to refer to public pension systems and policies. In Europe, social security strictly speaking refers to other welfare policies, not pensions; public pension schemes, or something similar, is a better expression. These differences of usage may cause some confusion.)

Lasten hyväksikäyttö: haaste kirkolle ja yhteiskunnalle

Katolisen kirkon piiristä löytyneet hyväksikäyttötapaukset ovat herättäneet keskustelua viime aikoina. Olen katolilaisena kärsinyt suuresti näiden skandaalien vuoksi. Toisaalta häpeän tekoihin syyllistyneitä kirkon palvelijoita ja toivon, että uhrien hyväksi tehtäisiin kaikki mahdollinen. Toisaalta en voi olla harmistumatta tiedotusvälineiden syyllistymisestä ylilyönteihin ja mustamaalaamiseen.

Ongelma on tärkeä ja vaikea. Siihen pitää puuttua rohkeasti ja kovalla kädellä. On tärkeää, että asiasta puhutaan. Mutta on puhuttava asioiden oikeilla nimillä. Vakavat asiat vaativat vakavaa keskustelua. Se edellyttää objektiivisuutta, faktojen huolellista selvittämistä ja henkilöiden oikeudenmukaista kohtelemista.

Sen vuoksi olen yrittänyt muodostaa ongelmasta kokonaiskäsityksen. Johtopäätökset ovat osittain yllättäviä. Tapaukset ovat pääosin 30-50 vuotta vanhoja ja monet niistä on käsitelty jo aikanaan. 1990-luvulta lähtien ongelmaan on kirkossa puututtu; tänä päivänä kirkko on ehkä kaikkein turvallisin paikka lapsille. Arviolta yli 99 % tapauksista sattuu kirkon ulkopuolella. Salailuväitteet ovat osittain harhaanjohtavia; syytökset paavia vastaan ovat vailla perustaa. Totuus voi olla tarua – ja tiedotusvälineiden mielikuvamaalailua – ihmeellisempää.

Luonnollisesti voin erehtyä, joten otan mielelläni vastaan palautetta. Toivon, että oheinen yhteenveto auttaa herättämään vilpitöntä keskustelua tästä vakavasta ja ajankohtaisesta haasteesta. Artikkelin lopussa on viitteitä eri lähteisiin.

Hyvaksikayton_haaste_uusi.pdf (päivitetty 27.4.2010)

Luento: etärahapelien sääntely

Pidin joulukuussa luennon etärahapelien sääntelystä. Kyseessä on hyvin hankala ongelma. Luentokalvot löytyvät linkistä. Kommentit ovat tervetulleita.

Luento_etarahapelaaminen_20091210